Jossain kaapin perukoilla on kulho, joka otetaan esille vain joulukuussa. Ehkä siinä pidetään saksanpähkinöitä, klementiinejä tai makeisia, joita jokainen napsii vaivihkaa ennen päivällistä. Se ei kenties ole erityisen arvokas. Mutta kun se ilmestyy pöytään, joulu on alkanut.
Perinteet alkavat usein juuri näin. Ei päätöksestä luoda sellainen, vaan jostakin pienestä, josta nautimme niin paljon, että haluamme toistaa sen.
Perinne on jotakin, johon palaamme
Sama resepti. Ennen aamiaista sytytetty kynttilä. Kylmänä iltapäivänä sisälle tuodut oksat. Joku, joka saapuu aina ajoissa, toinen, joka istuu aina samalle tuolille.
Ajan myötä näistä arkisista yksityiskohdista muodostuu tuttuja kiintopisteitä. Lapset muistavat ne. Vieraat osaavat odottaa niitä. Pöytään liittyy uusi ihminen, joka tuo mukanaan jotakin omaansa.
Toistossa on lohtua, mutta perinteet tarvitsevat myös tilaa muuttua. Pienempikin kokoontuminen voi yhä tuntua joululta. Toinen koti voi kantaa samoja rituaaleja. Toisinaan pysyvää ei ole tarkalleen se, mitä teemme, vaan tunne, jolle teemme tilaa: lämpö, odotus ja yhdessäolo.
Keramiikalla on paikkansa näissä muistoissa
Keraaminen kulho on tehty käytettäväksi. Täytettäväksi, tyhjennettäväksi, pestäväksi ja tuotavaksi uudelleen pöytään. Juuri toistuva käyttö antaa sille paikan elämässämme.
Jouluna lempikulho saattaa kantaa kauden ensimmäisiä pikkuleipiä. Tavallisesti kukille varattu kannu voi pitää sisällään muutaman paljaan oksan. Lasitettu ruukku antaa talvikasville paikan ikkunalla, kun taas terrakotta-astia tuo maanläheistä tekstuuria kynttilänvalon täyttämään huoneeseen.
Nämä esineet eivät kaipaa vaihtamista joka joulukuu. Niiden tuttuus on osa viehätystä. Tunnistamme lasitteen värin, reunan kaaren, astian painon käsissämme. Lopulta muistamme paitsi esineen, myös sen ympärille kietoutuvat hetket.
Kattauksenkaan ei tarvitse olla täydellisen yhtenäinen. Vanha keramiikka vastikään valitun rinnalla tuntuu usein henkilökohtaisemmalta kuin yhdellä kertaa hankittu kokonaisuus. Jokainen esine on tullut taloon eri syystä.
Anna lahjaksi jotakin, jolla on elämää joulun jälkeenkin
Lahjaa valittaessa kannattaa kuvitella vastaanottajan kodin tavallinen arkipäivä.
Tuleeko tähän maljakkoon kukkia hänen puutarhastaan? Löytääkö kulho paikkansa keittiön pöydältä? Odottaako jokin ikkunalauta ruukkua?
Käyttöesineestä voi tulla osa arkea vielä kauan sen jälkeen, kun käärepaperit on avattu. Sen merkitys kasvaa käytön myötä sen sijaan, että se riippuisi vain avaamisen hetkestä. Vuosienkin päästä se voi yhä tuoda lahjan antajan mieleen.
Jätä tilaa suunnittelemattomalle
Muistoihin jäävät harvoin ne hetket, jotka on järjestetty täydellisesti. Mieleen painuvat pitkät keskustelut päivällisen jälkeen, hieman eripariset pikkuleivät, pöydän ääreen sovitettu ylimääräinen tuoli.
Ota esille rakkaat esineet. Lisää oksa, sytytä kynttilä, valmista jotakin yhdessä jaettavaa. Anna esineiden tukea yhdessäoloa sen sijaan, että niistä tulisi sen tarkoitus.
Ehkä jokin niistä on se kulho, joka otetaan esille joka joulukuu.
Tutustu keramiikkaamme tai vieraile luonamme Espoossa ja Hangossa löytääksesi esineen, joka tuntuu luontevalta osalta omia perinteitäsi.


